Pappani täytti syksyllä kiitettävät ja ihailtavat 97-vuotta. Minä sain taasen kunnian tehdä kakut juhliin, kuten aikaisempinakin vuosina. Tällä kertaa tein mahdollisimman yksinkertaisen kermakakun, sillä juhlat olivat keskellä viikkoa ja leipominen oli hiukan rajoitettua töiden vuoksi. Pää sen verran hatara, että nimikin tuli kiireessä kirjoitettua väärin, korjasin sen kuitenkin kakkujen kuvaamisen jälkeen (Waldemar).

Pohjana kuuden munan sokerikakkupohja. Kostutukseen käytetty vaniljavettä.

Täytteenä kakussa perus hillo+kermavaahto, tällä kertaa vaniljaisella twistillä. Hillona kuningashilloa (mansikka-mustikka-vadelma) ja vaniljaista rahkavaahtoa (Valion vaniljarahkaa, bourbon vaniljaa ja laktoositonta vispiä).

Ensimmäisen kerran Valion laktoositon vispi teki temput minulle ja pinta muuttui yön aikana jääkaapissa tuollaiseksi lohkeilevaksi. En tiedä syytä tälle, koska aikaisemmin olen käyttänyt samaa tuotetta ilman tätä ongelmaa. Kakun ulkonäkö siis kärsi kyllä tuosta halkeilusta, mutta minkäs teet...

Pritsaukset tummaa suklaata ja tuon suklaasöherryksen päälle laitettiin juhlapaikalla sitten tämmöinen yksinkertainen koriste:

Onnea Papalle!

Samoihin juhliin matkasi myös suolaisia pikkupizzoja, herrasväen pikkuleipiä, että halvakeksejä, joista tulossa juttua blogiin vähän myöhemmin...