Sain tilauksen samanlaisesta autokakusta, kun minkä aikaisemmin tein Patrikille. Väri ei saanut olla sininen ja täytteet piti olla tietynlaiset. Lähdin sitten vähän hakemaan kakulle vähän salaman näköisyyttä, mutta aika kauaksi jäätiin...Tämä on paremminkin sellainen wanna be Salama.

1767529.jpg

Pohjana on kaksi neljän munan unelmakääretorttupohjaa, leikeltynä Marien ohjeiden mukaan. Tähän tosin tein tuonne taakse kaartuvan takalasin ja tuon spoilerin -se pysyi paikallaan yllättävän hyvin.

Täytteenä sitruunainen valkosuklaamousse ja pätkismousse.

1prk maustamatonta tuorejuustoa
2prk flora vispiä
1prk maitorahkaa
5 liivatelehteä
1½dl vettä

1levy (100g) valkosuklaa-lime leivontasuklaata
1pss pätkis mini bites

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa flora vispit vaahdoksi. Liota kuivaksi puristetut liivatelehdet kuumaan veteen. Anna jäähtyä. Sulata valkosuklaa ja pätkikset erikseen. Notkista tuorejuusto ja maitorahka vatkaimella ja lisää liivateseos. Yhdistä flora vispi vaahdon kanssa. Jaa massa puoliksi ja sekoita toiseen osaan sulatettu valkosuklaa ja hieman sitruuna aromia, toiseen osaan sulatetut pätkikset. Täytä kakku vuoronperään valkosuklaa- ja pätkismoussella.

Pohjat kostuttelin maitokahvilla ja kakku oli tekeytymässä jääkappissa yön yli.

Kuorrutus:
1prk flora vispiä
½prk maitorahkaa
vaniljakreemijauhetta
sokeria
punaista elintarvikeväriä

Väristä ei tullut yhtään sellainen, kun mitä olin kuvitellut. Eihän kermavaahdosta tietenkään saa kirkkaanpunaista, joten koitin paikkailla virhettä suihkuttelemalla päälle hieman pronssispraytä. Ensimmäistä kertaa kyllä teki kaapia kaikki kermat pois ja vaihtaa väriä, mutta valitettavasti aikaa siihen ei ollut (muuten oisin varmaan kaapinutkin).

Koristeet marsipaania ja renkaat kekseistä.

1767526.jpg

1767531.jpg

Onnea Nooa!

Ja koska kääretorttupohja jäi yli, enkä ollut varma siitä kuinka monelle tuo autokakku riittää. Tein lisäksi pienen kakun hätävaraksi. Täytteet samat ja päällinen flora vispiä.

1767525.jpg

Noh, aina ei voi kaikki mennä putkeen, mutta menisi edes joskus...